Vuoden paikallislehtijutut 2024 on valittu
21.11.2024Uutismedian liiton järjestämä Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailu on ratkennut. Vuoden paikallislehtijuttu 2024 -tittelin saivat Koillissanomissa ja Luoteis-Lapissa julkaistut jutut.
Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun ykkössarjassa arvioitiin printtijutun kokonaisuutta. Sarjan voittivat Reino Hämeenniemi ja Jussi Väätäinen Koillissanomissa julkaistulla jutullaan Metsä täynnä hoksotiikkaa, jonka välityksellä lukija pääsee mukaan retkelle postikorttimaisen kauniiseen, lumiseen metsään. Viikonvaihteen reportaasi houkuttelee lukemaan upeilla kuvilla ja selkeällä taitolla. Humoristisen tekstin kieliasu on kekseliäs ja sitaatit hauskoja. Suomen kielen lisäksi reportaasissa käytetään rallienglantia, italiaa ja jopa itse keksittyjä nokkelia sanoja.
Sarjassa toiseksi sijoittui Koillissanomien Linda Laaksonen toppavaatteita, työaikaa sekä viitseliäisyyttä vaatineella jutullaan Pilkkijä ei pysy kauan aloillaan, jonka teksti on leppoisaa ja kuvat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Kolmanneksi tuli Erja Pekkala Järviseudussa julkaistulla henkilöjutullaan Uskon sanoma ei kantanut kaappiin asti, joka on rohkeaa puhetta arasta aiheesta ja jonka kuvissa liikutaan ajasta, paikasta ja tunteesta toiseen.
Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun ykkössarjan tuomarina toimi kaupunkilehti Eparin toimittaja Virpi Kupiainen-Ämmälä.
Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun kakkossarjassa kilpailtiin digijutuilla. Sarjan voitti Milla Salo Luoteis-Lapissa julkaistulla jutullaan Kaunisvaara otti kemikaalit käyttöön – aktiivista vesienkäsittelyä ei yhtiön mielestä tarvita. Toimittaja jalkautuu kaivosalueelle selvittämään, mistä kiistassa on kyse ja mitä kaivosalueella tapahtuu. Hän kuvailee näkemäänsä ja kuulemaansa omin havainnoin rehellisesti. Juttua on havainnollisesti kierroksella otetuilla kuvilla ja alueen kartalla. Juttu on aidosti paikallisesti merkittävä ja se herättää ristiriitoja, jotka paikallisen median on syytä avata, jotta paikalliset saavat aiheesta enemmän tietoa ja voivat muodostaa jatkossakin oman mielipiteensä itse.
Sarjan toisen palkinnon saivat Raahen Seudun Juulia Korkiakangas ja Vesa Joensuu mielenkiintoisesti toteutetulla jutullaan Lepakkojahdissa, jonka aihe on paikallisesti kiinnostava ja ajankohtainen. Luontokato ja eläin- ja kasvilajien elinympäristöön kajoaminen rakentamisen tieltä ovat kestoaiheita, joissa on syytä käydä avointa, rehellistä keskustelua julkisesti.
Kolmanneksi sijoittui Luoteis-Lapin Tiina Tapio jutullaan ”Aivan ko meitä ei olis ollukhaan” – ruotsalaistamispolitiikka jätti pitkät jäljet, kertoo pajalalainen Bengt Niska. Koskettava juttu avaa taitavasti paikallisesti kipeätä aihetta, ihmisoikeusloukkaukseksi jälkikäteen tunnustettua ruotsalaistamispolitiikkaa, joka on osin vaientunut historian saatossa. Aihe on paitsi vahvasti paikallinen myös valtakunnallisesti merkittävä.
Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun kakkossarjan tuomaroi kaupunkilehti Länsiväylän päätoimittaja Heli Koivuniemi.
Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun kahteen sarjaan osallistui yhteensä 110 juttua. Uutismedian liitto palkitsi parhaat paikallislehtijutut Suurilla Lehtipäivillä Kokkolassa 21.11.2024.
Lisätiedot
Ilona Hannikainen, järjestöpäällikkö, Uutismedian liitto
ilona.hannikainen@uutismediat.fi, p. 040 775 5045
Palkintoperustelut
Vuoden paikallislehtijuttu 2024
Sarja 1 (printissä julkaistut jutut)
1. Reino Hämeenniemi (teksti) ja Jussi Väätäinen (kuvat), Koillissanomat: Metsä täynnä hoksotiikkaa (26.1.2024)
Jutun välityksellä lukija pääsee mukaan retkelle postikorttimaisen kauniiseen, lumiseen metsään helposti kotisohvalla istuen. Juttu on niin mukavasti kirjoitettu, että lukija todellakin voi tarkkailla tilannetta toimittajan tapaan kuukkelina puussa.
Viikonvaihteen reportaasi houkuttelee lukemaan upeilla kuvilla ja selkeällä taitolla. Jutusta on saatu näyttävä myös siksi, että se on saanut käyttöönsä peräti kolme sivua. Kuville on annettu tilaa tekstiä enemmän. Se on tällaisessa jutussa oivallinen ratkaisu. Jo kuvat katsomalla tietää, mitä tekstistä todennäköisesti selviää.
Juttu kuitenkin yllättää. Humoristisen tekstin kieliasu on kekseliäs ja sitaatit hauskoja. Suomen kielen lisäksi reportaasissa käytetään rallienglantia, italiaa ja jopa itse keksittyjä nokkelia sanoja.
2. Linda Laaksonen, Koillissanomat: Pilkkijä ei pysy kauan aloillaan (19.4.2024)
Kyseessä on perinteisestä tapahtumasta tehty artikkeli, jossa ei ole menty yli siitä, missä aita on matalin. Tapahtumauutinen on rakennettu mielenkiintoiseksi viikonvaihteen reportaasiksi. Tämä on vaatinut toimittajalta toppavaatteita, työaikaa sekä viitseliäisyyttä lähteä tutustumaan hyisessä talvisäässä järjestettyyn kilpailuun. Teksti on leppoisaa. Lukija kokee olevansa toimittajan matkassa mukana ja saa samalla vinkkejä pilkkimiseen.
Kolme sivua käyttöönsä saanut juttu on pystytty taittamaan näyttävästi. Kuvillekin on voitu antaa reilusti tilaa. Kuvat ovat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Kylmä viima tunkee niistä paperinkin läpi. Erityismaininta siitä, että kuvat ovat kirjoittajan ottamia.
3. Erja Pekkala, Järviseutu: Uskon sanoma ei kantanut kaappiin asti (15.11.2023)
Tämä henkilöjuttu on rohkeaa puhetta arasta aiheesta. Toimittaja on saanut haastateltavaan hyvän yhteyden. Haastateltava uskalsi puhua suoraan edelleenkin tabuina pidetyistä asioista, vaikka kyseessä on erittäin pienien paikkakuntien lehti.
Haastateltava kertoo vaikuttaneensa muiden ihmisten elämänkohtaloihin jopa peruuttamattomasti. Saman on saattanut tehdä tämä juttukin.
Jutun taitto on selkeä. Kuvia on käytetty paljon ja ne ovat laadukkaita. Kuvissa liikutaan ajasta, paikasta ja tunteesta toiseen.
Erikoismaininta hyvästä otsikoinnista.
Vuoden paikallislehtijuttu 2024
Sarja 2 (digissä julkaistut jutut)
1. Milla Salo, Luoteis-Lappi: Kaunisvaara otti kemikaalit käyttöön – aktiivista vesienkäsittelyä ei yhtiön mielestä tarvita (20.3.2024)
Toimittaja jalkautuu kaivosalueelle selvittämään, mistä kiistassa on kyse ja mitä kaivosalueella tapahtuu. Yhtiön edustajat ja toisaalta yksi valittajista ovat asiassa mielipiteissään eri mieltä. Toimittaja kuvailee näkemäänsä ja kuulemaansa omin havainnoin rehellisesti. Hän ei ole kaivosyhtiön vietävissä, mutta tuo heidän näkemyksensä rohkeasti esille. Faktalaatikossa kerrotaan yhtiön työllistämisvaikutus ja taloustilanne, sekä paikallisten suhtautuminen kaivokseen. Jutussa on myös haastateltu vesiasiantuntijaa, joka on huolissaan Tornionjoen ja Muonionjoen ja kaivosalueen pilaantumisesta.
Juttua on havainnollistettu kierroksella otetuilla kuvilla ja alueen kartalla. Toimittaja avaa myös lyhyesti oikeusasteiden käsittelyä ja -aikataulua. Juttu on aidosti paikallisesti merkittävä ja se herättää ristiriitoja, jotka paikallisen median on syytä avata, jotta paikalliset saavat aiheesta enemmän tietoa ja voivat muodostaa jatkossakin oman mielipiteensä itse.
2. Juulia Korkiakangas (teksti) ja Vesa Joensuu (kuvat), Raahen Seutu: Lepakkojahdissa (23.8.2023)
Paikallisen Prismakeskuksen rakentamisprosessi on viivästynyt alueen lepakkoepäilyn takia. Toimittaja lähtee paikan päälle selvittämään luontoasiantuntijan kanssa, löytyykö lepakoita lisää. Parivaljakolla on mukanaan teknologiaa, jolla mahdollisia löydöksiä voi havainnoida yön koittaessa. Luontotutkija saakin lopulta ääninäytteen lepakosta. Jutussa todetaan myös selkeästi, että havainto ei vaikuta hankkeen etenemiseen, mutta sillä todennettiin aiemmin tehty kansalaishavainto.
Juttu avaa lukijoille, miten lepakoita voi havainnoida, todentaa lepakon olemassaolon, mutta myös sen, ettei niitä todennäköisesti ole enempää alueella. Kyseessä on paikallisesti kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joka herättää yleensä intohimoja puolesta ja vastaan. Luontokato ja eläin- ja kasvilajien elinympäristöön kajoaminen rakentamisen tieltä ovat kestoaiheita, joissa on syytä käydä avointa, rehellistä keskustelua julkisesti. Tässä jutussa oli onnistuttu löytämään mielenkiintoinen toteutustapa, jota tukivat näyttävät kuvat havaintopaikoilta ja yön etenemisestä. Ja löydöksestä tehty ääninäyte, joka toi oman erityisen lisäarvon jutulle.
3. Tiina Tapio, Luoteis-Lappi: ”Aivan ko meitä ei olis ollukhaan” – ruotsalaistamispolitiikka jätti pitkät jäljet, kertoo pajalalainen Bengt Niska (23.1.2024)
Jutussa avataan paikallisesti kipeätä aihetta, ihmisoikeusloukkaukseksi jälkikäteen tunnustettua ruotsalaistamispolitiikkaa, joka on osin vaientunut historian saatossa. Haastateltavan tarinan avulla aiheesta on saatu koskettava. Lukemalla jutun voi asettua haastateltavan asemaan.
Aihe on paitsi vahvasti paikallinen myös valtakunnallisesti merkittävä. Vaikka ihmisoikeusloukkauksia tehdään yhä eri puolilla maailmaa, harva suomalainen on kuullut puurotuvista, jotka muuttuivat kansallishenkeä nostattaviksi työlaitoksiksi. Pakkosyötöstä, väkivallasta, rotubiologiasta, nimenvaihdoksista on jäänyt loppuelämän traumat monelle, mikä avataan jutussa taitavasti. Tämä on vahvasti paikallinen ja paikalliseen historiaan kytkeytyvä uutinen, jota muualta ei saa. Paikalliseen henkilöön, historiaan ja nykypäivään sekä Suomen ja Ruotsin välillä esiintyneitä eroja ja kipukohtia avaava juttu.